Ui kalojen kanssa

Minä ja manta.

Luulin, että eläimet on tämän reissun osalta jo passé, mutta mentiikin sitten vähän toisenlaiseen eläinvankilaan: kalamaahan. Siellä piti olla mustekalatarha, mutta se oli vähän pettymys, kun oli vain muutama mustekala ja niistäkin suurin osa nukkui. Yksi sentään leikki meidän kanssa: kun pisti sormen akvaariolasiin, se ojensi yhden kahdeksasta lonkerostaan ja kätteli.

Minä katson ylös putkeen.

Oltiin ekat jonossa akvaarioon, jossa on hissi, joka nousee 25 metriä. Oli se vähän pettymys, kun ei niitä kaloja ole ihan koko matkaa, mutta on niitä silti aika paljon, kun tankissa on miljoona litraa vettä. Oli hassua katsella, kun kalat uiskentelee talojen välissä, kun lasia ei oikein näy. Surrealistista ja ylhäällä vähän kammottavaa.

Kaloja parinkymmenen metrin korkeudessa

Sitten se tapahtui: minä löysin kaverin. Merirosvokapteeni Eetu Nättitukan. Tämä ihan tyhmä Blogger ei anna mun laittaa Nättitukan kuvaa tähän, mutta meinaan postata sen facebookiin.

Minä, kalat ja korkeus

Illalla käytiin tällä kerralla syömässä sushia (kun eilen syötiin korealaista). Olikin vähän erilainen kokemus. Ensin tuli sashimia, josta ei tiedetty, mitä oikein syötiin ja sitten tuli en-tiedä-mitä-mutta-hyvää-oli.