Jäätelöä, lojumista ja rikoksia

Jokapäiväinen näkymä

Tänän piti olla hurja ukkonen ja herättiinkin siihen, että jyrisi ja tuli vettä, mutta sitten, kun oltiin syöty aamupala ja lähdettiin kauppaan, vesi loppui taivaasta ja taas tuli aurinko. Mikä hemmetin sadepäivä tämä tällainen on?

Burger Kingiä ei vieläkään, mut onneksi sentään käydään säännöllisesti näissä jäätelöparatiiseissa. Tavallinen turisti voi helposti hämääntyä ostamaan tehdasjäätelöä, mikä sekin on hyvää, mut aina noi itsetehdyt on parempia. Niitä ei kaiverrella pallolusikoilla, ne laapitaan, mikä on kanssa hyvän jäätelön merkki.

Yritän pitää kirjan kiinni, jotta tajuaisivat noi tolvanat mennä johonkin

Tämän päivän nuo ovat lähinnä lukeneet ja piirrelleet, vaikka mun tarkoitus olisi nähdä kaupunkia oikein kunnolla ja vaeltaa päämäärättömästi, kuten muutkin turistit tekevät. En vain ilman niitä pääse mihinkään, kun asunnon ovessa on kaksi lukkoa, joista toinen on niin raskas salpalukko, ettei edes sata mua riittäisi painamaan tarpeeksi. Tää on vanha talo. Onneksi kuitenkin lukevat rikospokkareita, eikä ole vielä huomanneet, että hyllyssä olisi mm. Dantea alkukielisenä.

Ruoka täällä on niin hyvää, ettei sovi valittaa. Lähellä on pikkuinen jokatavarakauppa, josta saa vettä ja sipsejä, mutta varsinainen herkkuruoka löytyy Mercato Centralesta tuosta ihan pienen matkan päästä. Siellä on paljon turisteja, mutta myös paljon alkuasukasmyyjiä, jotka ei puhu muuta kuin italiaa ja onneksi turistia, mikä onnistuu viittomalla ja kummallisilla eleillä.

Päivän lounas

Hirviöiden parissa

Ponte Vecchio häilyy taustalla, oudolta tuntuu

Ensinnäkin, Firenzestä on tullut kulttuurikaupunki! Tänne on tullut Burger King! Matkaposseni ei vielä minua sinne vienyt, mutta sitä varmaan säästellään juhlahetkiin. Kuumuus jatkuu ja sadetta jo toivoo, mut Arno ei näyttänyt yhtään siltä, että sinne vois mennä pulikoimaan.

Minun kokoisia ötököitä

Kaikista turisminähtävyyksistä me päädyttiin kahteen kummallisimpaan: jonnekin tiedemuseoon katsomaan koppakuoriaisia ja säilöttyjä matoja, sitten käveltiin kaupungin toiselle puolelle katsomaan outoja kasveja, joiden seassa olikin dinosauruksia syömässä onnettomia turisteja.

Tyrannosaurus Rexit täällä vaanii

Siinä välissä pysähdyttiin Cimatorilla talon eteen, jonka seinässä on reikä, josta kaksi veljestä myy leipiä, joista turistit kovin tykkäävät. Vitosella sai kaksi leipää ja niistä masut täyttyi.

La Dolce vitaa ja silleen

Tänään ei tuu kuvia, kun noi mun orjat on ihan laiskistuneet, eikä vain jaksa kaivaa muistikorttiaan koneeseen.Kuvat tulee kuulemma huomenna tai ens vuonna. Tän pystyikin jo aamulla ennustamaan, kun nuo nousi aikaisin ylös vain lojuskellakseen ympäriinsä. Toinen luki kirjaa, jonka eilen osti jostain kirjakaupasta ja toinen kuunteli musiikkia ja piirusteli, vaikka mulla olis ollut meno päällä. Välillä ne söi jäätelöä ja sit taas sama meininki jatkui. Monta tuntia.

Kyllä ne sit iltapäivällä kömpi ulos ja sain ne suostuteltua turismikävelyllekin. Ensin syötiin taas jäätelöäö, sit käytiin postissa, sit toi toinen meni tilaamaan jotain ihmelaitetta, jonka saa kolmen viikon päästä ehkä, ja sitten vihdoin näin Arnon. Se ei ole toinen apina, vaan joki, joka menee tästä kaupungin halki. Mentiin sillalle, josta näkee Ponte Vecchion kuuluisan sillan (ja heti sillan jälkeen syötiin taas jäätelöä) ja sitten käveltiin Oltarnossa niin, että päästiin kävelemään takaisin toiselle puolelle siltaa pitkin, josta kanssa näkee Ponte Vecchion.

Käveltiin Duomon ohi ruokakauppaan ja sieltä kotiin. Matkalla kuului paljon amerikkaa, mutta ei ihan hirveästi ou-mai-gaadeja. Huomenna mulle luvattiin ylläri. Meinaako noi nukkua vuorokauden ympäri?

Pitkällä matkalla

Pitkän matkan alku ja bussikuitti

Oli ihan hullua, kun aamulla oli ihan kylmä ja mun kanto-orjilla pitkähihaiset paidat (toisella tais olla kaksi) ja takit ja ne paleli aamulla bussissa, ja sit viiden kuuden tunnin päästä teki mieli kaljuuntua kokonaan, kun oli niin sairaan kuuma, että turkki meinasi hiota pois.

Minä Duomon portailla.

 Onneksi tänään alkoi turismi. Tai ei oikeastaan. Käytiin aamulla Mercato Centralessa ostamassa ruokaa, kun eilinen pikkukauppa ei ollut vissiin kulinaristisesti ihan huippua, eikä siellä ainakaan nähnyt kokonaisina nyljettyjä kukkoja eikä mahalaukkuja.

Kuumaa on ihan hirveästi joka paikassa. Majapaikassa on onneksi sähkötuuli, jolla ilman saa vähän viileämmäksi. Vettä menee kamalasti. Ja toinen noista mun huollettavista ruiskautti fiksuna HIUSKIINNETTÄ ympäri kroppaansa, kun luuli sitä aurinkovoiteeksi. Se sitten kärähtikin vähän enemmän. Tai ainakin kärtsäsi.

Hirveän kuuma on ja siksi on hyvä, että ihmisilläni on kova tarve jäätelön pariin. Käytiin Gelateriassa, jossa sai mukaansa paperihymyn. Meinaan pistää sen huomenna päälleni, kun lähden liikenteeseen.

Minä ja jäätelö.