Ilmassa ja maalla, taas.

Minä ja taustalla maailmankaikkeus

Minä katselen alaspäin 150 metrin korkeudesta

Aamulla meinasi tulla kammo, kun nuo matkakumppanit yhtä-äkkiä huomasivat, ett se eilen maassa bongattu pallo ei ollutkaan vain parkissa, vaan toimii päivisin taivaanhissinä ja hilaa ihmisiä ja satunnaisesti myös apinoita hirveän korkealle epämääräisessä rinkelinmuotoisessa korissa, joka on vinossa, kun kaikki änkeävät toiselle puolelle ja sit ahistaa. Nimittäin oltiin menty vain kuvailemaan yhtä räsää rakennusta, kun noi huomasi sen pallon ja sit yhtä-äkkiä oltiinkin jo taivaalla. Kyl siihen sit tottui, mut ihan hyvä, etten tiennyt eilen, muuten en olis saanut unta.

Minä ja laskeutuvan pallon varjo

 Sit mentiinkin TAAAAAAS museoon. Mut tässä museossa oli tosi tyylikäs portaikko, vähän samaan avaraan tyyliin olen ajatellut sisustaa oman asuntoni, sit kun pääsen noiden nurkista luuhaamasta (onhan tää ollut mullekin melkoinen itsenäistymisprosessi, kun on tullut seikkailtua vähän omillaankin, vaikka noi on ottaneet vähän slaageja mun katoamisistani).

Minä tyylikkäässä huoneessa

Minä menossa St.Paulin kauppaan

Sit kohokohtana käytiin jalkapallostadionilla potkupallojoukkueen fanikaupassa, josta ostettiin pääkalloisia kamoja vaikka mitä, ainakin paitoja. Sääli, ettei toi toinen noista ostanut sitä messevää sadetakkia, jonka pääkalloiseen taskuun olisin mahtunut mainiosti torkkumaan sadesäällä. Olin odottanut paljon myös Turbojudendin HQn ja niiden ihmeellisten mörköjen näkemistä, mut ei siitä tullut mitään, kun se niiden HQ oli kii :( Myöhästyttiin vain parilla minuutilla. Mut sit istuskelin ton toisen kans siinä lähellä kadulla sohvalla joidenkin paikallisten kans, kun toi toinen pläräsi älppäreitä.

Minä kolkuttelen Turbojugendin oven takana

Sit käytiin vielä ihmettelemässä, oliko yks torni kello vai majakka, kun huomattiin, ett siellä rannassa olikin Hard Rock Cafe Hamburg, jossa käytiin kans, muttei ostettu sellaista paitaa kenellekään, kun ne on aika tyylittömiä (vaikka siel olis ollut sellaisiakin, joissa olis ollut hirveästi glitteriä, mut ne oli kaikki mulle ihan sata kertaa liian isoja). Ja sit tietenkin oli vielä yks museo, johon ei ilmeisesti oltu tarkoitettu mennä mut mentiin kumminkin, kun siellä oli joku Turner, ja ihan hirveästi vartijoita.

Kiva tämä Hampuri.

Frankfurt - Hampuri

Minä Hampurin metrossa

Taas on niin outoa. Ensin istuttiin junassa melkein neljä tuntia (ja mentiin kamalan kovaa, melkein 300 km tunnissa välillä) ja sit kun päästään perille, niin ei riitä, mennään aina uudelleen junaan, kuten täällä Hampurissa melko pian metroon. Musta ratikat on kivempia, kun niissä näkee maisemia, kun metrossa näkee vain myrtsejä ihmisnaamoja, vaikka katsoisi ikkunasta uloskin, kun ne heijastuvat sieltä toisen ikkunan kautta. Se aina ihmetyttää, ett miks ne ihmiset tuijottaa ikkunasta ulos, kun siellä ei kerran näy mitään. Hei, haloo!?

Nyt asutaan hurjan korkealla, seitsemännessä kerroksessa ja on aika vinkeät maisemat. Täs vieressä on joku Euroopan suurin taidekeskus, mut noi kanssamatkustajat ei varmaan huomanneet sitä, kun ei ollenkaan ole puhuneet sitä ja hämäsin niitä keskittämällä huomion tuohon pihalla olevaan kuumailmapalloon. Oli aika väsyttävä päivä, vaikkei tehty paljon mitään muuta, kuin käveltiin ja katsottiin maisemia ja käytiin syömässä italialaisessa ravintolassa. Ehkä tääl ei voi tilata hampurilaisia, ettei tule väärinymmärryksiä.

Minä ja iso kuumailmapallo

Vähän tylsää

Minä ja hämähäkkimies

 Oli vähän outo päivä, kun ei oikeastaan tapahtunut mitään. Käytiin taidemuseossa, jossa onneks vain osa töistä oli esillä, ettei mennyt kovin kauaa. Sit mentiin johonkin Exploraan, joka näytti matkaesitteessä tosi mehevältä illuusiopaikalta, mut olikin tosi tylsä, mut saatiin sentään litistettyä viisisenttinen litteäksi koneessa. Onneksi jäätelö maistui kumminkin ihan hyvälle, mut aika väsyttävää kaupungilla laahustelua. Miksei nuo tylsät ihmiset keksi laittaa liaaneja taloihin, hoituisi tuo liikkuminenkin paljon näppärämmin kuin ruuhkametrolla ja ruuhkaratikoilla.

Minä ja Lenin 3d-lasein

Hei Kurt, tää on Frankfurt

Minä ja kamalan iso € ja aika isoja taloja

(Frankfurtin kanssa ei rimmannut kuin Kurt ja spurt, mut valitsin Kurtin, kun se oli meidän huoneen nimi Erfurtissa.) Aika paljon kamalan korkeitä taloja ja pukuisia miehiä täällä Frankfurtissa, ja sit täällä on myös muutama vanhempi talo ja raitiovaunu, joka on oikeasti omenaviinibaari ja sit aika hyviä jäätelöannoksia. Ja ihan hirveän paljon halvempaa ruokaa kuin Sveitsissä oli! Nyt syödään ihan kamalasti!

Minä syön manssuja vankilan syötäntöalueella

 Tänään, kun oli maanantai, niin ei päästy ollenkaan museoon, joten sit mentiin vankilaan, jonka tämänkin nimi oli Zoo. Aika köyhä nimien keksijä. Mentiin kauppahallin kautta, josta ostettiin makkaraa ja oliiveja ja pestoa ja sämpylöitä ja tomaatteja ja kaikenlaista sellaista piknikjuttua, joita me sit syötiin siellä vankilan syötäntöalueella samalla kun katseltiin lintuja. Mut noi kaverit ei saaneet äänitettyä mitään, kun oli niin hirveästi lapsia, joista lähti ihmeellinen ääni. Apinalapset sentään osaa olla hiljaa.

Minäkaani ja pelikaanit

 Sit seitsemän tunnin vankilakierroksen jälkeen mentiin käymään kylässä Goethen luona, mut se itse ei tullut paikalle ollenkaan. Siellä me vain katseltiin sen kotia ja ooteltiin kaffetta (ainakin mä ootin), mut ei sitä sit kuulunut paikalle ollenkaan, joku plakaatti vain informoi, ett täällä se kirjoitti jonkun tyypin kärsimyksistä. Aika kamalaa. Oli vähän höhlää. Sit mentiin pois. En kyllä tajuu, miksei soitettu etukäteen, onko se paikalla.

Minä Goethen kotona kaffipöydässä odottelemassa

La la la lauantai

Minä Petersplatzin kirpparilla

 Vähän erilainen aamu, kun mentiinkin kirpparille eikä heti aamusta museoon, vaik sit myöhemmin mentiinkin. Kirpparilla oli aika paljon ihmisiä, vohveleita, lettuja ja erilaisia makkaroita ja sit oli hirveästi antiikkiakin, mut levyjä ei enää kauheasti jäänyt, kun toi toinen matkaseurueesta osti niitä läjän. Siellä oli kyllä kauheasti kaikenlaista sellaista vanhaa, jota ei ole koskaan Suomen kirppareilla. Ja siinä vieressä oli vanha kaupunginportti tai joku, josta on mun kanssa kuva tossa alhaalla.

Minä ja Spalentor

Minä ja sulkakynitty teksti

 Tän päivän museo oli ihan kiva museo, kun se oli paperimylly ja siellä sai itse tehdä kaikkea. Esimerkiksi alhaalla sai ensin katsoa, kuinka paperia tehdään ja sit sai tehdä sellaisen itsekin sellaisella kuvioidulla seulalla, josta tuli läpinäkyvä kuva paperiin. Sit yläkerrassa sai kirjoittaa sulkakynillä paperiin, ja ne taitettiin kirjeeksi ja sit niihin painettiin hieno liljakuvio ja sai sen värisen sinetin kuin vain halusi ja sellaisen sinettikuvion kuin vain halusi, joten oli aika hienoa. Ja koko hommaa pyöritti ihan valtava puinen ratas, johon tuli virtaa joesta. Oli vähän loistavaa!

Minä katson paperin tekemistä

Minä selvisin hengissä jokiruuhimatkasta

 Sit vielä harhailtiin pitkin St. Albanin seutuja ja joenrantoja ja huomattiin, ett täällä ihmiset laittaa kaikki vaatteensa ja pyyhkeensä vedenpitävään kassiin, joita myydään mm. kirjakaupoissa, sit ne hyppää jokeen virran vietäväksi, sit ne nousee rannalle jossain parin kilometrin päässä ja lähtee kotiin. Oli hassua istua rannalla ja katsoa, kun ihmisiä virtasi ohi. Muttei yhtään apinaa :(

Löhöilyä Baselissa

Minä aamupalalla Starbucksissa

 Istun tätä kirjoittelemassa mansikkafrappuccinolla Starbucksissa, jossa syötiin myös aamupala ja käytiin päiväkahvillakin, kun se nyt sattuu olemaan täs meidän alakerrassa ja on matkakavereiden mielestä kivempi kuin tuo kultakrumeluurattu hotellin lounge. Mä kyllä itse mieluumin istuisin niillä punaisilla samettisohvilla ja kultakehyksisten peilien ja taulujen katveessa, mut noilla on jotenkin outo maku, ainakin tuolla toisella, joka taas ensitöikseen aamulla lähti museoon. Onneksi se toinen ihminen on jotenkin enemmän fiksumpi, se otti kirjan mukaan ja luettiin sitä sit pitkin museon penkkejä ja vähän nukuttiinkin, kun toi toinen noista samoili tuntitolkulla taulujen keskellä.

Minä ja basiliski

 Sit ne olikin niin tilt, vai johtuuko vanhuudesta, ett ne melkein suoraan, tai jonkun parin tunnin kaupunkisamoilun ja päättömän raitsikka-ajelun jälkeen menikin sit hotellille nukkumaan. Siellä on kiva, kun on ihan hirveän kuuma, niin saa oman tuulen ja huone muuttuu yhtä-äkkiä 18 asteiseksi ja sitten jo palelee. Ihan skitsofreenistä touhua tämä.

Minä ja joku kaupungintalo

Joitakin nähtävyyksiäkin nähtiin, esimerkiksi punainen iso talo ja se basiliski, jonka kanssa uskalsin mennä samaan kuvaan ja joka vartioi kaupunkia. Lisää niitä löytyy rautatieaseman katolta, mut ne jotenkin vaikuttaa ihan ystävälliseltä. Tuohon punaiseen isoon taloon oli ikuistettu seinään myös apinoita karjumassa, mut me ei päästy niitä katsomaan, kun se oli suljettu.