maanantai 28. huhtikuuta 2014

Monotonian mestarit

Minä ja minun sukulainen. (Ja nuoren lapsen haamu)
Nää mun ihmiset on niin rasittavuuteen saakka monotonisia, että usein tekee mieli hakata päätään seinään, mutta tänään oli ihan kiva, kun tehtiin samaa mitä eilen, paitsi eri paikassa. Tää on siitä hieno kaupunki, että täällä on KAKSI eri paikkaa, jossa käydä sukuloimassa. Idän puolella Tierpark ja lännen puolella Zoo. Tierpark näyttää kartalla, että se on kauempana, mutta jos lähtee Alexanderplatzilta, sinne kyllä pääsee nopeammin ja väljemmässä junassa. (Molempiin menee metro suoraan, Tierparkkiin U5 ja Zoohon U2). (Ei se bändi.) (Luulin ensin niin, ja sitten mulle naurettiin).
Minä ja sarvikuonon takapuoli
Oli se hyvä, että käytiin Tierparkissa ensin, koska se oli noin tsiljoona kertaa isompi. Eläimiä siellä on vissiin vähemmän, mutta aakeeta laakeeta ja kävellä saa varmaan pari kymmentä kilometriä. Siellä olis hyvä olla pyörä, mutta kyllä se jalkaisinkin toimii. Paitsi jos on seuraavana päivänä menossa uudelleen vastaavanlaiseen koettelemukseen. Tänään ei kukaan meistä jaksanut oikein liikkua mihinkään suuntaan, mutta onneksi Zoossa oli penkkejä paljon. Tänään oli myös ihan hirveän KUUMA päivä, edes eläimet ei jaksaneet liikkua. Nähtiin paljon loikovia eläimiä ja sitten, kun ne seisoi, nähtiin aika paljon takapuolia.

Serkuillakaan ei ollut mulle paljon sanottavaa.
Asianmukainen varoitus. Leijona ei pissinyt meidän päälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti