Vappupäivän vilinät

Minä kirpparilla

Vappu on täällä Berliinissä vähän erilainen kuin Suomessa: ei ole ilmapalloja, eikä serpentiiniä, eikä munkkeja, eikä simaa, eikä sadetta, eikä kylmä. Tänään nukuttiin pitkään, kun ei kerrankaan ollut kiire mihinkään (viimeisenä neljänä päivänä meillä on ollut kello herättämässä, että ehdittäisiin kiertää ihmisen ajassa ensin vapaapäivinä eläintarhat, sitten toissapäivänä taidekaupat ja eilen akvaario), osattiin vain aamupalarelailla ja syötiin leivän päällä jotain anatolilais-arabialaista sössinkiä, jota ostettiin eilen ohimennen tuolta jostain kadun varrelta. Koko porukka lueskeltiin kirjoja ja minä kaveerasin E. Nättitukan kanssa. Sitten lähdettiin kaupungille ja mentiin suoraan Ostbahnhofille, jossa oli kaikki muutkin. Siellä oli ihan hirveän iso kirppari, jossa kierrettiin. Ensin iloisina ja tarmokkaina koko sakki, sitten kuuden tunnin päästä ei enää ollut niin hirveän kivaa, kun ei ollut edes penkkejä. Siellä oli paljon kaikkea, muttei mitään. Kirpparilta palattiin Prenzlauer Bergiin, koska oltiin aiottu syödä singaporelaisessa ravintolassa, joka oltiin ohimennen nähty. Matkalla nähtiin kaksi gelateriaa, joissa käytiin paluumatkalla molemmissa ja vielä sitten kolmannessakin, jossa käytiin myös eilen kaksi kertaa. Tuo toinen noista mun ihmisistä osaa sentään syödä gelatoa jotenkin säädyllisesti, mutta toinen kyllä veti sellaiset överit, että sen sisuskalut hilseilee syväjäädytettynä vielä varmaan monta päivää.

Minä Singaporessa

Ui kalojen kanssa

Minä ja manta.

Luulin, että eläimet on tämän reissun osalta jo passé, mutta mentiikin sitten vähän toisenlaiseen eläinvankilaan: kalamaahan. Siellä piti olla mustekalatarha, mutta se oli vähän pettymys, kun oli vain muutama mustekala ja niistäkin suurin osa nukkui. Yksi sentään leikki meidän kanssa: kun pisti sormen akvaariolasiin, se ojensi yhden kahdeksasta lonkerostaan ja kätteli.

Minä katson ylös putkeen.

Oltiin ekat jonossa akvaarioon, jossa on hissi, joka nousee 25 metriä. Oli se vähän pettymys, kun ei niitä kaloja ole ihan koko matkaa, mutta on niitä silti aika paljon, kun tankissa on miljoona litraa vettä. Oli hassua katsella, kun kalat uiskentelee talojen välissä, kun lasia ei oikein näy. Surrealistista ja ylhäällä vähän kammottavaa.

Kaloja parinkymmenen metrin korkeudessa

Sitten se tapahtui: minä löysin kaverin. Merirosvokapteeni Eetu Nättitukan. Tämä ihan tyhmä Blogger ei anna mun laittaa Nättitukan kuvaa tähän, mutta meinaan postata sen facebookiin.

Minä, kalat ja korkeus

Illalla käytiin tällä kerralla syömässä sushia (kun eilen syötiin korealaista). Olikin vähän erilainen kokemus. Ensin tuli sashimia, josta ei tiedetty, mitä oikein syötiin ja sitten tuli en-tiedä-mitä-mutta-hyvää-oli.

Monotonian mestarit

Minä ja minun sukulainen. (Ja nuoren lapsen haamu)

Nää mun ihmiset on niin rasittavuuteen saakka monotonisia, että usein tekee mieli hakata päätään seinään, mutta tänään oli ihan kiva, kun tehtiin samaa mitä eilen, paitsi eri paikassa. Tää on siitä hieno kaupunki, että täällä on KAKSI eri paikkaa, jossa käydä sukuloimassa. Idän puolella Tierpark ja lännen puolella Zoo. Tierpark näyttää kartalla, että se on kauempana, mutta jos lähtee Alexanderplatzilta, sinne kyllä pääsee nopeammin ja väljemmässä junassa. (Molempiin menee metro suoraan, Tierparkkiin U5 ja Zoohon U2). (Ei se bändi.) (Luulin ensin niin, ja sitten mulle naurettiin).

Minä ja sarvikuonon takapuoli

Oli se hyvä, että käytiin Tierparkissa ensin, koska se oli noin tsiljoona kertaa isompi. Eläimiä siellä on vissiin vähemmän, mutta aakeeta laakeeta ja kävellä saa varmaan pari kymmentä kilometriä. Siellä olis hyvä olla pyörä, mutta kyllä se jalkaisinkin toimii. Paitsi jos on seuraavana päivänä menossa uudelleen vastaavanlaiseen koettelemukseen. Tänään ei kukaan meistä jaksanut oikein liikkua mihinkään suuntaan, mutta onneksi Zoossa oli penkkejä paljon. Tänään oli myös ihan hirveän KUUMA päivä, edes eläimet ei jaksaneet liikkua. Nähtiin paljon loikovia eläimiä ja sitten, kun ne seisoi, nähtiin aika paljon takapuolia.

Serkuillakaan ei ollut mulle paljon sanottavaa.

Asianmukainen varoitus. Leijona ei pissinyt meidän päälle.

Päivä Tierparkissa

Elän vaarallisesti

Yllätys! Sukulaisvisiitti! Tänään käveltiin seitsemän tuntia lepäämättä juuri yhtään, mutta nähtiin serkkujen lisäksi kaikenlaisia muitakin otuksia. Jääkarhut ei olleet yhtä toimekkaita kuin Prahassa ja sarvikuonot oli päättäneet nukkua koko sunnuntain, mutta norsut kärsivät kukkaistutukset aitansa takaa.

Minä ja norsu

Idän puolella sijaitseva Tierpark oli ihan j ä r k y t t ä v ä n iso kooltaan. Siellä sai kävellä ja kävellä satoja metrejä ilman että hirveästi näki eläimiä, mutta toisaalta, myös eläimillä oli aika paljon lääniä tallustaa.

Apinatalossa oli minunkaltaisiani erisorttisia vaikka kuinka monta

Minä ja pelikaani

Kuumuuden keskellä löydettiin pieni jääkausi

Minä ja falafeliä

Tää päivä on helppo tiivistää pariin sanaan: nukuttiin, laahusteltiin ympäriinsä ja syötiin. Ensin pidin noiden tän kertaisen reissun päämäärättömän päättämättötöntä tyyliä jotenkin rasittavan, mut nyt alan päästä meininkiin mukaan. Tän päiväisenä missiona oli löytää gelatoa, mutta kaikki paikat oli kiinni. Lopulta löydettiin Pieni Jääkausi ja se kyllä tuli tarpeeseen tässä helteen keskellä. Sen verran kuumaa on, että pitää varmaan tämänkin apinan ajella loputkin karvat (pieni kaljuuntumiseni ei ole iän aiheuttamaa vaan ihan käytännöllistä näissä lämpimissä olosuhteissa). Mitähän huomenna tehdään? Ilmeisesti laahustellaan ja syödään.

Minä ja jääakausi

Walk like an Egyptian

Minä apinan sylissä

Tänään noi mun ihmiseni menivät ihan eri suuntiin. Toinen meni tuntitolkuksi hengaamaan Alte National Galleryyn Böcklinin Kuolleiden saaren äärelle ja toinen oli menossa värin metsästysretkelle Neue Museumiin, jossa nimestään huolimatta oli vanhempaa kamaa kuin Alte National Galleryssä, nimittäin muumioita. Mut houkuteltiin mukaan sanomalla, että egyptiläisillä oli paljon apinafrendejä ja niin niillä olikin, pääsin heti istumaan yhden vanhan näköisen syliin.

Minä ja muumionkuori

Toinen, mitä niillä oli paljon, oli kuolinnaamioita ja arkkuja. Vähän pelottaviakin, mutta mitäpä tällainen urhea apina pelkäisi. Siitä kuuluisimmasta kohteesta ei ole selfietä. Kaikkialla sai kuvata vaikka kuinka läheltä, paitsi Nefertitin pääpysti oli ihan erikseen pienessä huoneessa, jossa kuvaaminen oli kierretty. Sitä vahti neljä vartijaa silmä kovana. Ihmiset kiersi Nefertitiä ihan hiljaa ja yksi itki. Harmittaa, kun siitäkään ei saanut kuvaa, kun en uskaltanut edes liikahtaa kameraa kohti, kun vartijat oli niin topakoita.

Minä ja ärjyvä leijona, tosin kiveä ja arkussa.

Huhhellettä

Minä ja dissainvaunut

Pari päivää ollut hellettä ja lisää hellettä ja sitten myös vähän ukkosta, minkä vuoksi piti pitää töpselit pois seinistä ja bloggaaminen sai jäädä. Mutta mikäs siinä kävellessä Prenzlauerbergin vehreitä katuja, kun pieniä kauppoja on ihan hirveästi ja kahviloita ja kuppiloita ja ruokapaikkoja niin paljon, ettei voi oikein valita. Ja kaikki hyvätkin on hinnaltaan alle kympin. Meidän porukan suosikiksi on valikoitunut Danziger Str. varrella oleva Rice Queen. Siellä tilattiin monta monituista pientä annosta ja oli mun ja noiden mun ihmistenkin mahat pullollaan, niiden syömisen jälkeen ja lasku oli kakskymppiä. Josta seitsemän egee meni noiden inkiväärijuomiin. Pelottavan räiskyvä ja koliseva ukkonenkin oli silloin jo loppunut, mutta ei mahduttu terassille, vaikka lämpöä olisi piisannut.

Minä ja apinankokoisia annoksia koko pöydällinen

Eilen käytiin siellä, missä keskus oli silloin, kun tuo toinen noista mun ihmisistä kävi ensimmäisen kerran Berliinissä juuri sen jälkeen, kun muuri oli murtunut. Käytiin ihan hirveän ison tavaratalon ruokaosastolla ihmettelmässä muun muassa krottia ja ostettiin erilaisia sinappeja valikoima, koska illalla ajateltiin paistaa bratwurstia. Nähtiin myös rikkinäinen kirkko ja sen vieressä uusi kirkko, joka oli sisältä ihan sininen. En laita tähän kuvaa, kun tuo toinen ihmisistäni ilmeisesti aikoo kirjoittaa jotain värijuttua siitä johonkin. Mutta oli se sääli, että juuri sillä hetkellä ei aurinko paistanut.

Minä ja rikkinäinen kirkko ja hirveästi sinistä lasia

Minä ja mun uusi kaveri, Eislabor-tiikeri

Illalla käytiin kävelyllä tuossa meidän naapurihuudeilla. Löytyi taas lisää hirveän halpoja ruokapaikkoja ja vietnamilaisten ja thaipaikojen lisäksi myös arabialaisia, mutta ei menty mihinkään, kun meillä oli kotona lähikaupasta ostettuja bratwurstisortteja sinappisorttien kanssa. Mutta mentiin silti Shakespeare & Sons -kirjakauppaan, mistä toinen ihminen raahasi lisää paksuja kirjoja luettavaksi. Oli kiva iltakävely.

Minä fiksuna menossa kirjakauppaan