Taas museoissa

Eka yö hostellissa ikinä.

Vähänkö harmitti, kun olis ollut kertomista, mut kun ei ole nettiä huoneessa. Pitää hengata aulassa, jossa on monta kymmentä ihmistä (mut jostain syystä apinoita ei kauheasti näy) nuokkumassa netin ääressä.

Kuninkaallista kohtelua Alte Nationalgaleriessa. Taustalla Friedrichin Mönchk (tai joku sellainen) am Meer. Tästä noi mun ihmiset meni jotenkin sekaisin. 

Eilen jo huomasi, että museoissa ei varmaan ole totuttu apinavieraisiin, kun vartijat tuijotti aika paljon. Eilen yks kyllä näytti ihan peukkuaankin, että hyvin menee, kulttuuriapina! Tän päiväisessä galleriassa kyllä sai ihan kuninkaallisen kohtelun, siellä oli kultapenkit ja kaikkee. Jäin vähän itsekseni katselemaankin yhtä kuvaa, enkä tajunnut minkälaisen hepulin ihmiseni siitä saisi. Mikä hemmetin militantti marssijärjestys tässä oikein on, kun pitää koko ajan pysyä niin tiiviissä ryhmässä? No, ne joka tapauksessa rauhoittui, kun näki pari työtä, Munkin meren äärellä ja Kuolleiden saaren, jota varten koko reissulle lähdettiinkin (niiden mielestä).

Ruokalataus.

Halusin sit jotain perinteistä berliiniläistä hiukopalaa, joten ihmiseni veivät syömään Potsdamer Platzin johonkin ostoskeskukseen. Söin Bami gorengia ja nasi gorengia. Hyvää kyllä oli ja täyttävää.

Käsitetaidetta Neue Nationalgaleriessa. Tykkään etenkin eteerisestä herkkyydestä, jonka taiteilija on kyennyt tavoittamaan minimalistisuudellaan.

 Tuntuu, että alan hiljalleen saada kiinni taiteestakin, vaikka luulinkin, että kun noi ihmiset puhui museokierroksesta, käytäisiin esimerkiksi Currywurst-museossa, josta etsin tietoja hyvissä ajoin reissua. Mut ilmeisesti sinne ei nyt olla menossa.

Vihdoinkin kahvia  - Alexander Platzin kupeessa.

Ihmiset on jotenkin siitä outoja, että ensin ne rakentaa hirveän korkeita taloja ja sit kun niitä risoo, ne hyppii sieltä alas.