Kaikki pilvessä



Mentiin ihan yksityisellä junalla, johon ei käyneet interreil-liput

Tänään mentiin ihan hassulla junalla, jossa oli kaksi vaunua, ja josta ihmiset pyöräillen ajoi ohi ja joka vihelsi koko ajan ja varsinkin, kun tultiin pienten kylien lähelle, joita ei edes välttämättä tunnistanut kyliksi, kun niissä oli vain muutama talo. Mut sit tuli Gruyeres ja samalla tuli sadekin. Ihan tuntuu tropiikilta, kun on niin kuuma ja kosteaa.

Minä ja Gigerin taide

Sade kyllä loppui, kun oltiin päästy kaupungille ja sit kun oltiin Gigerin museossa, niin se rauhoittui kokonaan, joten pääsin patsaiden syliin istumaan, ja myöhemmin Giger-baarissa hienoon tuoliinkin. Siellä oli katto kokonaan selkärankoja ja museossa lattia kokonaan jotain biomekaanista ainetta, mutta museossa ei saanut kuvata ollenkaan. Jotkut amerikkalaiset oli ihan kammoissaan jo ulkona. Oli vaan vähän outoa olla scifihenkisessä museossa, kun haisi niin kovasti lehmät ja navetat.

Minä hienossa ravintolassa



Minä linnanmuurilla




  Vähänkö nää sveitsiläiset muuten tykkää kelloista. Koko ajan kalkattaa, kun kaikilla lehmillä on kellot kaulassaan ja sit vielä niillä on joka paikassa kirkkoja ja kirkonkelloja, jotka kilkuttaa menemään joka ilta useamman minuutin. Lievä meteli.

Minä kokkaamassa

Selvis yks juttu. Oon koko matkan ihmetellyt, miks joka ravintolan listalla on hirveästi tartar-pihvejä, mut tänään se sit selvisi: täkäläiset kokit ei osaa paistaa. Nimittäin kun mentiin syömään ja tilattiin "grilled meats", niin se olikin "grill and meats"! Ihan itse piti paistaa koko ruoka. Vähänkö outoa.

Minä hotellisviitin parvekkeen kaiteella

Ai joo ja vielä sen verran, ett on aika päheet oltavat muutenkin kuin maisemien puolesta. Noi umpiot ei nimittäin osaa ranskaa ja varatessaan onnistui hankkimaan sviitin, joten täällä sitä polleana pällistellään vuoristomaisemia valtavasta huoneesta ja illaksi voi keittää vaikka omaa teetä.