Kulttuuriapina

Minä omassa makuupussissani läänin kokoisessa pedissä

Miten tuntuu, että prahalaisissa öissä on tunteja vähemmän kuin kotoisissa öissä. Aina aamulla väsyttää, vaikka saakin iltaisin ryömiä ikiomaan makuupussiin. Ja vaikka aurinko paistaakin ikkunasta keskelle kuonoa aina aamuisin ja luulisi, että on helppoa tempaista tassut uuteen päivään. Ei ole. Lomailu on väsyttävää.

Minä ja ihmisteni mielenkiintoinen jatkojohtoratkaisu

Minä ja paikallista mongolialaista ruokaa

Tänään päivä vierähti kummallisesti, kun ei oikeastaan tehty mitään. Ensin eksyttiin taidekauppaan, sitten suunnattiin levykauppaan ja sitten mentiin taas syömään aitoja mongolialaisia katkarapuja ja kuplateetä, josta kuonoon sai imeskellä tapiokaa ja marjoja ja juuri kun turismin siemen aloi kyteä mielessä palattiinkin hotellille ja pestiin naamat.

Minä ja kuplateetä

 Illalla saikin sitten näytellä koko kansalle sivistynyttä puoltaan, hengailin ihmisteni näyttelyn avajaisissa cappuccino kyljessäni ja puhuin sivistyneitä. Mikäs siitä, tällaista elämää voisi viettää enemmänkin. Ihmiset tykkäsi ihan ihmisteni taiteista, mutta musta ne suorastaan hurmaantui. Oh, minä taideapina.

Minä ja cappuccino ja näyttely