Keskiaikaisella aamupalalla

Keskiaikaisesti hiippaillen aamiaiselle

 Pääsin vihdoin näkemään tuon ihmeen, tuon haarniskojen ja raskaiden kynttelikköjen ympäröivän holvikaarisen huoneen, jossa aamupala valtaisista puukärreistä tarjotaan. Näin myös pianistin. Se ei ollutkaan tarua. En tiennytkään, että My Way, Love Story  ja Whiter Shade of Pale kuuluivat jo keskiaikaisten muusikkojen repertuaariin (tosin en tiennyt myöskään, että keskiaikaiset huonesiivoojat pukeutuivat vaaleansinisiin sisäkköasuihin valkoisine esiliinoineen). Tää matka on avartanut maailmantietouteni tasoja niin monin tavoin.

Keskiaikaisessa ruokasalissa soittaa keskiaikainen pianisti keskiaikaisia ratpack-klassikoita.

Minä ja ruokaa.

Lasimaalausikkunoita ei tästä kuvasta paljon näy, mutta haarniskat ehkä?

Paljon ei sitten muuta hauskaa päivässä ollutkaan. Täällä Tsekeissä on näköjään tapana viettää lauantainakin työpäivä, tai sit noi matkakaverit ei vain käyttäydy maassa maan tavalla. Ne pörräsi heti aamiaisen jälkeen siimasavottaan galleriaan. Päivän aikana melkein koko setti saatiin esille ja videokin videohuoneeseen pörräämään. Henkilökunta oli huolissaan, että mihin avajaisvieraat pistetään.

Vaiheessa.

Paluumatkalla hotellille noi oli niin rättiväsyneitä, että päättivät samalla matkalla mennä syömään. Pysähtyivät johonkin pieneen ravintolaan, jonka nimi oli suomeksi haarukka ja veitsi, ja mättivät siellä ruokaa oikein olan takaa. Ei ollut kallista, mutta ei kuulemma tarvitse pariin päivään syödä.

Illalla oli vielä pakko lähteä toiviomatkalle toiselle puolelle jokea, kun tuo yksi vauhkosi jäätelöstä. Paljon kehuttu gelateria oli kiinni. Käyskenneltiin vähän ja tultiin takaisin hotellille jo kympiltä. Mulla on ehkä maailman tylsin matkaseura.