Kermainen päivä

Minä paikallisessa meksikolaisessa.

Odotin aamulla jo innolla, josko suunnattaisiin tänäänkin sukulaisten luo vierailulle, mutta ei. Innokkaana odottelin koko aamun laukun pohjalla, mikä nyt on suuntana, mutta buuhuu. Mentiin takaisin sinne galleriaan ja mulla oli niin T-Y-L-S-Ä-Ä! Istuskelin kassissa ja yritin lekotella. Onneksi tällä kertaa naputtelusessio ei vienyt koko päivää, ja jos oikein ymmärsin, niin se on nyt ohi. Enää ei tarvi mennä kuulemma kuin edustamaan torstaina. Mitä se sitten tarkoittaakaan.

Onneksi noilla mun ihmisillä lähti sitten iltapäivällä kumminkin vähän niinkuin oikeammalle raiteelle. Kun lähdettiin galleriasta vatsanmutkat kuristen, matkalla pysähdyttiin vihdoin paikalliseen ravintolaan - oonkin kaivannut näkeväni täkäläistä ruokaa kaikenmaailman ketjuravintoloiden sijaan. Syötiin fajitaksia ja burrito ja oli hyvää. Ihmisteni navat ovat venyvää sorttia, joten kun itse jo pullotin miltei liitoksistani repeillen, nää käveli SUORAAN tuosta paikallisesta meksikolaisesta ravintolasta tien yli toiseen paikalliseen ravintolaan, jossa myytiin ihan hirveän isoja kaakkuja. Ostettiin mun kokoinen kaakku mukaan kahvien kera ja hotellilla huomattiin, että se olikin lähinnä ohuella kakulla kuorrutettua kermaa. Ei se haitannut.

Minä ja mun kaakku.

 Mun ihmiset oli niin räpeltyneitä kaikesta (ne on heikkoa tekoa), että just kun pistin henkistä menomonoa jalkaan, nää viskoi ulkovaatteet kaappiin, asettui kahvikuppiensa ja kaakkunsa kanssa makoilemaan sängylle ja sit katsottiin elokuvaa tai jotain. Sain lohdutukseksi eturivin paikan ja se vähän lohdutti hotellihuoneen vankia.

Minä ja Wire.

 Selvisin säikähdyksellä. Käytiin vielä tuossa hoodeilla iltakävelyllä (etsimässä tuolle toiselle ihmiselleni gelatoa, mitä ei löytynyt). Ohimennen käytiin mm. karkkitehtaassa katsomassa kuinka karkkia tehtaillaan.

Minä ja karkkitehdas.

 Gelaton puuttuessa lähin saatava mahdollinen oli mansikka-kerma-frappuccino, joka kaapattiin mukaan matkan varrelta. Nyt on kermaa litkitty muutaman päivän edestä ja jos tästä nuo ihmiseni ei saa huomiseks tarpeeksi energiaa, niin mut saa sit vapaasti adoptoida.

Minä ja mun mansikka-kerma-frappuccino.