 |
| Venetsia minun allani |
Aamulla ratikoitiin junaan ja junailtiin Venetsiaan, missä ei kuitenkaan heti veneilty, kun oli niin iso tungos. Siellä oli kaikenmaalaisia paitsi venetsialaisia, vaikka luulen, ett nähtiin viimeisellä tunnilla pari. Kartasta ei ollut paljon apua, kun siinä ei lukenut kaikkia kujia ja niitä oli niin paljon ja kaikki oli ihan samannäköistä.
 |
| Minun kuono ja turismin ydin |
Jännässä Akatemia-museossa luultiin ensin, että olipa pieni, mutta sitten toinen noista mun kuljettajista löysi salaisen sisäänkäynnin lisätauluihin ison ikonin takaa. Siellä oli lisää tauluja ja vähemmän turisteja, kun suurin osa ei varmaan koskaan nähnyt sitä salaista sisäänkäyntiä.
 |
| Tästä näkyy, että Venetsia on kulissikaupunki |
Sitten nähtiin ihan hirveästi turisteja ja ja sitten aina vain enemmän, kun lähestyttiin isoa toria ja siellä olevaa kirkkoa, jonka jälkeen ihmisiä oli ihan kaikkialla ja vielä muuallakin. Meinasi tulla pakokauhu pienelle apinalle. Onneksi noi ihmislapset löysivät kuitenkin sataman ja sit vaporetattiin Muranoon, joka oli tehty lasista.
 |
| Minä katson Muranon majakkaa |
 |
| Minä vaporetton kyydissä Muranossa |
 |
| Kaarina Kaikkos-wannabeitä oli vaikka muille jakaa. |
Padovaan palaamisen jälkeen oli kaikkien varpaat mössönä kulkemisesta, mutta mun ei, kun tajusin istua laukussa pisimmät eksyntäsessiot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti