keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Amerikkalaisten kaupunki

Luovuus näkyy kaikessa, myös parkkeerauksessa
(sekä suojatiellä oleva auto, että valkoinen paku tiellä ovat parkissa;
poliiseja on kuvan ulkopuolella vasemmalla vaiks kuin, mutta ei ne pienistä...)
 Ensinnäkin, täs kaupungissa on ihan hirveä määrä taidetta, ihan järjetön määrä kirjoja ja käsittämätön määrä taidekirjoja. Paitsi, että noi paikalliset laulelee ja viheltelee koko ajan, ne myös lukee koko ajan. Mekin ollaan koluttu kirjakauppoja ja ihmetelty kirjojen määrää ja muutamia ostettukin. Mutta liikenteessä luovuus näkyy parhaiten: täällä, jos missä, käy hyvin ilmi, että säännöt on vain näköisohjeita siihen, miten voidaan toimia, jos on tiukka tilanne, mut jos tilanteesta selviää muutenkin suurempia harmeja aiheuttamatta, niin no hätä, sit toimitaan, miten parhaimmalta tuntuu.

Minä ja yliopiston ikkunoita kannatteleva kilppari

Duomon eteen oli laskeutunut los turismus
Nyt oli kyl niin paljon turisteja ja etenkin niin paljon amerikkalaisia kaupungissa, että siellä toisella puolella rapakkoa on nyt jossain kohtaa ihan tyhjä osavaltio Koko ajan jostakin kuuluu Oh my God! tai I think... tai Honestly... tai So amazing! Jälleen tuon esiin viime vuotisen huomioni siitä, ett amerikkalaiset varmaan hengittää puhumalla. Lisäks ne ärtyy tosi nopeasti, jos joku ei osaa vastata niille englanniksi. Paikallisille kannattaa sanoa, että on Suomesta, niin saa tosi paljon parempaa kohtelua.

Koko huoneellinen ulkoavaruuden olioita (Don't even blink! Don't even blink!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti