Pehmeys ei ole kuolettavaa



Modernin musiikin liikkeessä

 Jos jäätelöliikkeessä lukee, että bella e morbida, niin se ei tarkoita kaunista ja kuolettavaa, vaan kaunista ja pehmeää. Tämä sitten opittiin tällä reissulla.

Tänään oli hassu päivä, kun ei tehty paljon mitään ja tehtiin paljonkin, kuten kulttuuriteko. Toinen matkakumppaneistani on tilaamassa itselleen pienen leimakuvan ja kun meni sen tilauksesta sopimaan liikkeeseen, myyjä otti ja mittasi kuvan koon tietokoneensa näytöltä. Hmm. Käsirahan nuo tolvanat maksoivat, katsotaan, mitä tulee ja tuleeko.

Sitten nuo meni levykauppaan, jossa oli monta monta hyllyä vanhanaikaisia levyjä. Kallein, joka näkyi oli joku Beatlesin levy 1200€ ja toiseksi kallein Doorsin joku 1100€, molemmissa sellainen harvinaisuus, että ovat monoja. Mitä ihmettä? Ihmiset siis maksavat triljoonasti siitä, että saavat kuunnella yhdellä korvalla? Ostaisivat normaalihintaisen levyn ja pistäisivät sen vahvistimesta tulemaan monona, tai lainaisivat kirjastosta, niin selviäisivät vielä halvemmalla. Kaupan nimi oli Rock Bottom ja se on ihan maailman kuuluisa korkeista hinnoistaan, minkä takia ihmiset sieltä tilaavat kaikkea.

Sit ennakoitiin ja ostettiin matkaliput jo etukäteen Luccaan ja Pratoon. Ja TA-DAA: sit koitti suuri hetki. Käytiin vihdoin Burger Kingissä, tuolla kulttuurin sydänmailla käyskentelemässä. Miten muka toscanalaiset herkut - makkarat, juustot, oliivit, tuore leipä - voisivat vetää vertoja Whopperille extrajuustolla? Vihdoinkin noiden tietämättömien torvien silmät avautuivat.

Se on täytetty.

Masu siis.



Apina matkalla