Löhöilyä Baselissa

Minä aamupalalla Starbucksissa

 Istun tätä kirjoittelemassa mansikkafrappuccinolla Starbucksissa, jossa syötiin myös aamupala ja käytiin päiväkahvillakin, kun se nyt sattuu olemaan täs meidän alakerrassa ja on matkakavereiden mielestä kivempi kuin tuo kultakrumeluurattu hotellin lounge. Mä kyllä itse mieluumin istuisin niillä punaisilla samettisohvilla ja kultakehyksisten peilien ja taulujen katveessa, mut noilla on jotenkin outo maku, ainakin tuolla toisella, joka taas ensitöikseen aamulla lähti museoon. Onneksi se toinen ihminen on jotenkin enemmän fiksumpi, se otti kirjan mukaan ja luettiin sitä sit pitkin museon penkkejä ja vähän nukuttiinkin, kun toi toinen noista samoili tuntitolkulla taulujen keskellä.

Minä ja basiliski

 Sit ne olikin niin tilt, vai johtuuko vanhuudesta, ett ne melkein suoraan, tai jonkun parin tunnin kaupunkisamoilun ja päättömän raitsikka-ajelun jälkeen menikin sit hotellille nukkumaan. Siellä on kiva, kun on ihan hirveän kuuma, niin saa oman tuulen ja huone muuttuu yhtä-äkkiä 18 asteiseksi ja sitten jo palelee. Ihan skitsofreenistä touhua tämä.

Minä ja joku kaupungintalo

Joitakin nähtävyyksiäkin nähtiin, esimerkiksi punainen iso talo ja se basiliski, jonka kanssa uskalsin mennä samaan kuvaan ja joka vartioi kaupunkia. Lisää niitä löytyy rautatieaseman katolta, mut ne jotenkin vaikuttaa ihan ystävälliseltä. Tuohon punaiseen isoon taloon oli ikuistettu seinään myös apinoita karjumassa, mut me ei päästy niitä katsomaan, kun se oli suljettu.