Ilmassa ja maalla, taas.

Minä ja taustalla maailmankaikkeus

Minä katselen alaspäin 150 metrin korkeudesta

Aamulla meinasi tulla kammo, kun nuo matkakumppanit yhtä-äkkiä huomasivat, ett se eilen maassa bongattu pallo ei ollutkaan vain parkissa, vaan toimii päivisin taivaanhissinä ja hilaa ihmisiä ja satunnaisesti myös apinoita hirveän korkealle epämääräisessä rinkelinmuotoisessa korissa, joka on vinossa, kun kaikki änkeävät toiselle puolelle ja sit ahistaa. Nimittäin oltiin menty vain kuvailemaan yhtä räsää rakennusta, kun noi huomasi sen pallon ja sit yhtä-äkkiä oltiinkin jo taivaalla. Kyl siihen sit tottui, mut ihan hyvä, etten tiennyt eilen, muuten en olis saanut unta.

Minä ja laskeutuvan pallon varjo

 Sit mentiinkin TAAAAAAS museoon. Mut tässä museossa oli tosi tyylikäs portaikko, vähän samaan avaraan tyyliin olen ajatellut sisustaa oman asuntoni, sit kun pääsen noiden nurkista luuhaamasta (onhan tää ollut mullekin melkoinen itsenäistymisprosessi, kun on tullut seikkailtua vähän omillaankin, vaikka noi on ottaneet vähän slaageja mun katoamisistani).

Minä tyylikkäässä huoneessa

Minä menossa St.Paulin kauppaan

Sit kohokohtana käytiin jalkapallostadionilla potkupallojoukkueen fanikaupassa, josta ostettiin pääkalloisia kamoja vaikka mitä, ainakin paitoja. Sääli, ettei toi toinen noista ostanut sitä messevää sadetakkia, jonka pääkalloiseen taskuun olisin mahtunut mainiosti torkkumaan sadesäällä. Olin odottanut paljon myös Turbojudendin HQn ja niiden ihmeellisten mörköjen näkemistä, mut ei siitä tullut mitään, kun se niiden HQ oli kii :( Myöhästyttiin vain parilla minuutilla. Mut sit istuskelin ton toisen kans siinä lähellä kadulla sohvalla joidenkin paikallisten kans, kun toi toinen pläräsi älppäreitä.

Minä kolkuttelen Turbojugendin oven takana

Sit käytiin vielä ihmettelemässä, oliko yks torni kello vai majakka, kun huomattiin, ett siellä rannassa olikin Hard Rock Cafe Hamburg, jossa käytiin kans, muttei ostettu sellaista paitaa kenellekään, kun ne on aika tyylittömiä (vaikka siel olis ollut sellaisiakin, joissa olis ollut hirveästi glitteriä, mut ne oli kaikki mulle ihan sata kertaa liian isoja). Ja sit tietenkin oli vielä yks museo, johon ei ilmeisesti oltu tarkoitettu mennä mut mentiin kumminkin, kun siellä oli joku Turner, ja ihan hirveästi vartijoita.

Kiva tämä Hampuri.