Frankfurt - Hampuri

Minä Hampurin metrossa

Taas on niin outoa. Ensin istuttiin junassa melkein neljä tuntia (ja mentiin kamalan kovaa, melkein 300 km tunnissa välillä) ja sit kun päästään perille, niin ei riitä, mennään aina uudelleen junaan, kuten täällä Hampurissa melko pian metroon. Musta ratikat on kivempia, kun niissä näkee maisemia, kun metrossa näkee vain myrtsejä ihmisnaamoja, vaikka katsoisi ikkunasta uloskin, kun ne heijastuvat sieltä toisen ikkunan kautta. Se aina ihmetyttää, ett miks ne ihmiset tuijottaa ikkunasta ulos, kun siellä ei kerran näy mitään. Hei, haloo!?

Nyt asutaan hurjan korkealla, seitsemännessä kerroksessa ja on aika vinkeät maisemat. Täs vieressä on joku Euroopan suurin taidekeskus, mut noi kanssamatkustajat ei varmaan huomanneet sitä, kun ei ollenkaan ole puhuneet sitä ja hämäsin niitä keskittämällä huomion tuohon pihalla olevaan kuumailmapalloon. Oli aika väsyttävä päivä, vaikkei tehty paljon mitään muuta, kuin käveltiin ja katsottiin maisemia ja käytiin syömässä italialaisessa ravintolassa. Ehkä tääl ei voi tilata hampurilaisia, ettei tule väärinymmärryksiä.

Minä ja iso kuumailmapallo